Arkipulla
Mitä useimmin sitä arkipullaa väännät, siihen alkaa tulla se
rutiini. Ei mitään klumeruulia, mutta menee usein jopa ihan sormituntumalla. Ai
niin, ei siis aina.
Siihenkin sisältyy oma riskinsä. Ajattelet, että kun se taikina
siellä kohoaa, annan sen nyt hetken kohota, kun tässä sohvalla venyttelen, ja
sitten oletkin venytellyt pidempään, kuin oli tarkoituskaan. Taikina pakkaa jo
astiasta ulos, koitat vääntää sitä epätoivon vallassa takaisin normaaliin
tilaan..Hö, turhaahan se nyt sit enää on, kun on se peli jo siltä erää
menetetty. Mutta useimmiten se nyt suht mallikkaasti tekeytyy, jollei odota
liikoja. Arkipullaan voi myös ripotella niitä raesokereita tai ihanan voi
nokareen aina halutessaan.
Se tuo arkeen pientä juhlaa.
Sitten on arkipulla ala ideakeittiö.
Hokaat jonkun hyvän idean, minkä päätät lisätä siihen omaan
arkipullaan. Se on tuolla toisellakin tyypillä toiminut tosi hyvin..vähän kuin
itsestään, siinä sivussa. Alun hirveässä innostuksessa tuntuu, että miten en ole
tällaisesta ennen tiennytkään. Sitten kauhian alkuinnostuksen jälkeen huomaat,
että ei se pirun taikina nousekaan silleen, kun luvattiin. Muutaman
yrityskerran jälkeen toteat, että parempi palata siihen vanhaan perinteiseen
hyväksi havaittuun reseptiin. Toimii arjessa kuitenkin itsellä paremmin.
Haaa, juhlapulla.
Sitä pitää jo vähän suunnitella. Oikein mietiskelee, että
mitähän lisukkeita siihen lisäisi. Vaihtoehtojahan riittää. Oikeinko jaksaisi
korvapuustiksi kietaista? Laittaisikohan vielä vaikka mantelilastuja. Tai
oikein vaikka vaniljatäytettä. Mitä kauemman aikaa on kulunut, kun viimeksi on
juhlapullaa tekaissut. Sen vaikeammalta se tuntuu. Miten ihmeessä tää voikin
olla välillä niin vaikeata, vaikka pitäisi olla tuttua.
Vaikka kaikki onnistuisi ensin nappiin, voi lopussa olla
omat riskinsä. Laitoit suolaa sokerin asemasta. Paistoit liikaa, ja ne pirut
kärähti. Eli näyttää hyvältä, mutta lopputuote ei ollut toivottu tulos. Tai ne
pirun pullat painavat tonnin. Sopii paremmin golfpalloksi, kuin kenenkään
nautinnoksi.
Onneksi kuitenkin se juhlapullakin välillä onnistuu.
Pienistä takapakeista ei kannata ottaa itseensä.
Nyt on kuitenkin tulossa se pääsiäispulla.
Harkiten mietitään valmistusta. Sahramia, ei sitten missään
nimessä liikaa. Maku kärsii ja alkaa näyttämään vanhentuneelta. Myös liiassa
sahramin käytössä on omat riskinsä. Kaikki ei vaan tykkää. Onneksi tässä on
vielä suunnittelulle hyvää aikaa. Saadaan oikein pirun hyvät pääsiäispullat.
Eli hyvää tulevaa pääsiäistä ja ollaan varovaisina niiden
pääsiäispullien kanssa.
