Valokuvaus

Tänään oli niin hieno ilma, että päätin lähteä ulkoilemaan ja kokeilemaan kuinka pitkän matkan jaksan noin inhimillisesti kävellä. Kamalasti ei näyttänyt jäätikköäkään olevan.

Valokuvaus on silleen mukava harrastus, että samalla, kun rauhallisesti kävelee, niin voi kuvailla kaikkea, mitä sattuu näkymään.

Välillä menen Porlaan ja kuvaan lintuja, tai sitten kasveja, tai sitten kaikkea mitä sattuu tielle osumaan. Toisinaan päätän kun lähden, että kuvaankin ovia, tai ikkunoita. Miltä nyt itsestä milloinkin tuntuu. Mulla on järkkärikamera jonka käyttöä harjoittelen, mutta tän päivän puhelimillakin saa loistavia kuvia. Välillä kuitenkin siis lähden erikseen kameran kanssa liikenteeseen.

Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä Lohjan museolle katsomaan Arabian kahvikuppinäyttelyä. Hö, se olikin jo päättynyt 5.3!!! Miten se aika menee niin äkkiä. Meiltä on kuitenkin museolle lyhyt matka, joten lähdin kuitenkin sinne kävelemään. Ajattelin, että kuvailen sitten ulkona.

Tykkään tästä kameralaukusta, kun voin pohjaan laittaa taiteltavan kävelykepin matkalle mukaan. Sehän on oikeasti jalustan paikka, mutta mulla usein nykyään keppi siellä mukana varmuudeksi. Varsinkin, jos lähden yksin kävellen liikenteeseen.

Meiltä ei ole Lohjan museolle kuin kilometri matkaa. Kuvattavaa, pelkästään ulkona riittää, kun kuvaa kaikkea mahdollista. Nämä kuvat ovat matkanvarrelta. Ensimmäisessä kuvassa on kerrostalon kivijalkaa.

Tämä museon sisääntulosta.

Tämä on aivan ihastuttava "mökki"

Niitä ikkunoita ja ovia.

Lukko, Vanhaa puunsyytä.

Takaisin tulessa kävelin Lohjan Pyhän Laurin kirkon kautta. Nyt en viitsinyt mennä sisälle kuvaamaan, mutta kirkkohan on aivan upea myös sisäpuolelta. 

Nämä sisäpuolelta otetut kuvat eivät ole tänään kuvattu.

Laurentius salin viereisessä puistossa on patsas nimeltään kaverukset.

Harmitti, kun joku oli patsaan pojalle tunkenut paperia suuhun, mutta mun tasapainolla ei kyllä kiivetty sitä pois ottamaan (patsas on kaksi metriä korkea). Sunnuntaipäivä ja meitsin tuuri, niin kai poliisit olisi tulleet korjaamaan mut talteen.

Kävelin lukion kautta kotiin. Voi sitä kuvailla pelkkiä lumimöykkyjäkin.

Lenkki kaikkine mun haahuuluineen oli 3,5km, jeeee, tää tuulettaa täällä. Palautuminen lenkistä oli nopeampaa, kuin uskoinkaa. Yleensä makaan loppupäivän sohvaperunana. Oikea jalka ehkä lopussa muistutti olemassaolostaan, mutta pysyi kuitenkin mielestäni hyvin mukana. Nyt kun nuo ilmat alkavat paranemaan, pääsee taas ulos kävelemään, jeeeee