tiistai 21. helmikuuta 2017

Arjen apuvälineitä

Sus siunatkoon, kun on liukasta.
Kahdesti nilkkani murtaneena, oppii varomaan näitä kelejä.
Tänään kartoitin kotona olevat apuvälineet. Onneksi jotain löytyykin.
Nastat, jotka kiinnitetään kenkiin (kantapään alle) tarranauhoilla – Hyvät, ja ei hyvät.
Hyvät siksi, että nastat nappaavat myös jäähän kiinni.
Ei hyvät siksi, että vähänkään jyrkemmässä mäessä, varsinkin alaspäin tullessa saa silti olla varuillaan, ettei siirry meno perslaskuksi.
Sitten löytyy kyllä keppi, jossa on myös piikki. Sen käyttöä en ole vieläkään oppinut, en kepin, enkä sen piikinkään. Jäämme harjoittelemaan.

Oikeaan ankkaläpsyjalkaan on tuki, joka pitää putoavaa (valahtavaa) jalkaa ojennuksessa. Periaatteessa ihan hyvä, mutta vaatii kengät, jossa on nauhat, johon tuen saa kiinni. Itse olen myös huomannut, että varsinkin portaissa jalan kontrolloiminen on silti tärkeää, tuesta huolimatta, koska itse en ainakaan meinaa älytä nostaa jalkaa tarpeeksi, ettei potkaise portaaseen, ja löydä itseään polviltaan. Kesäksi olenkin suunnitellut sellaista nilkkatukimallia, koska tuo itsellä oleva, ei ole mielestäni kuuman kesän malli.





Jos lähden uhmaamaan kohtaloa jäisille teille kävellen, on ehdoton kauppakärry. Täällä on tarjonta ollut sen verran nuukaa, noiden kuosien ja mallien suhteen, että tuunailin vähän omaani.Kiinnitin etuläpän, jossa on puhelimelle ja tilpehööreille oma tila. Odottelen että jossain kaupassa tulisi vielä vastaan malli, jossa olisi tuossa kärryssä sellainen retkituoli valmiina, niin kuin kalamiesten repussa.

Näillä koitan pärjätä tämän talven liukkaat. Kävely hetkistä on turha haaveilla tällä erää. Sen verran on tuo tasapaino huono. Kovasti koitan kuntoilla täällä kotona. Ajatuksen tasolla sitäkin paljon enemmän, kuin käytännössä.


Huomenna kohti Turkua. Osallistun lääketutkimukseen, jos kaikki kokeet ovat ok. Käytössä lääkityksenä tällä hetkellä Rebif, joka siis vaihtuu, jos lääkäri on sitä mieltä, että estettä ei ole.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti