Eilen kävin sitten Turussa Neolla. Kaikki arvot olivat ok,
joten lääkityksen aloitukseen ei ole mitään estettä. Osallistun siis
lääketutkimukseen, joka on kaksoissokkotutkimus. Siinä tutkitaan ofatumumabin
tehoa ja turvallisuutta verrattuna teriflunomidiin aaltomaista MS-tautia sairastavilla
potilailla. Näin ollen tiistaina oli sitten viimeinen päivä, kun pistelin
Rebifiä. Olen käyttänyt sitä 3,5 vuotta. Onneksi lääke on loppu kotoa, etten
vahingossa taas tänään illalla pistele vanhasta tottumuksesta.
Aulassa vartoaa komea sonni
Maanantaina aloitetaan ja pitää myöntää, että pari astetta
on jännitystila noussut. Mutta se jännitysmomentti olisi ihan sama, jos olisi
muuten vaihdettu toiseen lääkitykseen. Pysähdyttiin muös syömässä Lahnajärvellä. Pirun hyvä hamppari ja jäätävän paljon ranuja.
Onneksi päästiin kotiin ajoissa, eikä oltu enää liikenteessä
Turun motarilla, kun alkoi sankka lumipyry ja peltiä ruttaantui useamman auton
verran.
Tänään olen sitten hymyssä suin jynssännyt hellaa ja uunia,
pessyt pyykkiä. Jep, en meinaa itsekkään uskoa todeksi. Sain nimittäin taas
hyvän muistutuksen siitä, kun ei ole se paras päivä. Lauantai-illalla alkoi
jalat särkemään niin kovin, että ei meinannut särkylääke auttaa. Tiistaina taas
pyörrytti niin, että meinasi oksennus tulla. Onneksi noita huonoja päiviä ei
ole ollut kamalasti pitkään aikaan. Siksi tänään ajattelin, että koska tänään
pystyn, sen tänään myös teen, jopa uunin jynssäyksen, hymyssä suin. Tulee taas
niitä mökömököpäiviä kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti