Ny alkoi jänskättää.

Eilen kävin sitten Turussa Neolla. Kaikki arvot olivat ok, joten lääkityksen aloitukseen ei ole mitään estettä. Osallistun siis lääketutkimukseen, joka on kaksoissokkotutkimus. Siinä tutkitaan ofatumumabin tehoa ja turvallisuutta verrattuna teriflunomidiin  aaltomaista MS-tautia sairastavilla potilailla. Näin ollen tiistaina oli sitten viimeinen päivä, kun pistelin Rebifiä. Olen käyttänyt sitä 3,5 vuotta. Onneksi lääke on loppu kotoa, etten vahingossa taas tänään illalla pistele vanhasta tottumuksesta.

 Aulassa vartoaa komea sonni

Maanantaina aloitetaan ja pitää myöntää, että pari astetta on jännitystila noussut. Mutta se jännitysmomentti olisi ihan sama, jos olisi muuten vaihdettu toiseen lääkitykseen. Pysähdyttiin muös syömässä Lahnajärvellä. Pirun hyvä hamppari ja jäätävän paljon ranuja.

Onneksi päästiin kotiin ajoissa, eikä oltu enää liikenteessä Turun motarilla, kun alkoi sankka lumipyry ja peltiä ruttaantui useamman auton verran.

Tänään olen sitten hymyssä suin jynssännyt hellaa ja uunia, pessyt pyykkiä. Jep, en meinaa itsekkään uskoa todeksi. Sain nimittäin taas hyvän muistutuksen siitä, kun ei ole se paras päivä. Lauantai-illalla alkoi jalat särkemään niin kovin, että ei meinannut särkylääke auttaa. Tiistaina taas pyörrytti niin, että meinasi oksennus tulla. Onneksi noita huonoja päiviä ei ole ollut kamalasti pitkään aikaan. Siksi tänään ajattelin, että koska tänään pystyn, sen tänään myös teen, jopa uunin jynssäyksen, hymyssä suin. Tulee taas niitä mökömököpäiviä kuitenkin.