Kesää odotellessa.
Tänään, kun Pekka Pouta alkoi nauramaan omaa sääennustettaan
televisiossa, meinasi itselläkin naurun lomassa mennä aamukahvi väärään
kurkkuun. Joo, sää lämpenee. Juuri nytkin kun katson ikkunasta ulos, näyttää
iloisesti lunta satavan. Spring is coming.
Joka tapauksessa, keväällä pitää alkaa varautumaan
mekkokeleihin. Hahhaa, ei nyt ehkä ihan tänään vielä. Itsellä siihen kuuluu
oleellisesti laite, jota kutsun Philipsin valmistamaksi kidutusvälineeksi.
Toiset kutsuu sitä sheiveriksi.
Laite kuitenkin nyppii ihokarvat.
Turhamaista tai ei, ainakin
ympäristöystävällistä omalla kohdalla, kun niitä noissa jaloissa riittää.
Mekkoa ei kehtaa päälle laittaa, jos ei jotain asialle tee.
Tämän kidutuslaitteen käyttö, ei varmasti ole kenellekään
mieluista.
Mutta miettikää tilannetta, kun omistaa jaloissa ylivilkkaat
refleksit.
Itsellä oli ensin vasemman jalan refleksit tosi vilkkaat.
Nyt on oikeassakin jalassa ja se on vielä vilkkaampi kuin se vasen.
Ei ole kauhean kauaa aikaa, kun terveyskeskuslääkäri (nuori
sellainen) kysyi tutkimuksen yhteydessä, että saako hän kokeilla refleksejäni,
vaikkei se flunssaani liittynytkään. Häntä kiinnosti nähdä, millaiset ovat
ylivilkkaat jalat MS taudissa.
Totta kai annoin luvan. Varoitin kyllä, että kannattaa pysyä
syrjemmällä, ettei sattuisi hassusti. Testissähän paukutellaan polvia ja
käsivarsia. Lääkäriä nauratti itseäänkin. Siis jos muuten en enää ole kovin
nopea, siinä asiassa olen. Lääkärikin totesi, että reaktiota ei voi olla
huomaamatta, hihhih.
Siis, sheivaamiseen pitää ensin henkisesti valmistautua.
Kone kun nyppii karvoja iloiseen tahtiin, steppaa mun jalat vielä iloisemmin.
Välillä koitan seistä ja painaa jalkaa kunnolla lattiaa vasten, mutta ei sekään
tuota toivottavaa lopputulosta. Varpaat tanssahtelee omia aikojaan ja homma
tuntuu välillä vähintäänkin naurettavalta.
Monen asian joutuu tässä aina kantapään kautta oppimaan,
koska kaikilla ei suinkaan se kroppa käyttäydy samalla tapaa. Mulla isoimmat
ongelmat siis kulminoituu noihin jalkoihin.
Tässä kerran, kun olin saanut tämän sheivaus osion
suoritettua, huomasin perusrasvan loppuneen. Niinpä en sitten rasvannut
lopputulosta vaan lähdin kauppaan käymään. Tempasin siis farmarit nypityille,
kuivuutta huutaville kintuille. Kauppareissu jäi aika lyhykäiseksi ja en muista,
ostinko mitään muuta rasvaa lukuun ottamatta. Jaloissa alkoi nimittäin
sellainen kihinä. Tunteena, kuin muurahaiskeon kaikki asukkaat kipittäisivät
jalkoja pitkin edestakaisin. Eikä siihen auta mikään rupsutus. No, ei sitä nyt
kyllä ihmistenilmoilla haluaisi tehdäkään, eikä se mitään auta. Kerrasta
oppineena, en enää unohda tätä äärettömän tärkeää vaihetta.
Päässäni olen joskus miettinyt, että miten kävisi nykyään jossain
hoitolassa. Sätkisinkö kuinka ja kovin toimenpiteen aikana. Jalkahoidoissa en
ole käynyt pitkään aikaan, vaan olen koittanut hommata perusvehkeet kotiin. Se jalkahoito
jos ennen tuntui taivaalliselta, on nykyään samassa kategoriassa,
kidutustoimenpiteet.
Jaloista puheen ollen, tuttu jalkojen
aamujäykkyys on palannut ajoittain takaisin. Kun esim. penkiltä noustessa
pitäisi lähteä kävelemään, jalan kaikki lihakset kiristyvät ja menevät
jännitystilaan. Onneksi ei ole joka aamuinen vaiva. Ärsyttävä kuitenkin.
Asiasta vielä kukkakeppiin. Innostuin ompelemaan parina
päivänä, pitkästä aikaa. Mulla vaan tuppaa se inspiraatio menemään vähän överiksi
ja en halua huomata, kun pitäisi siltä päivältä lopettaa.
Ekana päivänä ompelin paidan ja pari kassia. Kumpaakin
kassiin, piti laittaa vetoketju. Toisesta se sitten unohtui. Joooo.
Seuraavana päivänä homma jatkui. Ompelin viisi kassia ja
kolme pussukkaa. Päätin, että en sitten laitakaan kasseihin vetskaria,
pusseihin laitoin. Viimeisen pussin kohdalla ymmärsin, että nyt on akan aika
lopettaa tältä illalta. Nimittäin, vaikka olin jo kaksi vetoketjua ommellut,
viimeisen vetoketjun kohdalla pyörittelin pussukkaa varmaan viisi minuuttia ja
ihmettelin mielessäni, että miten hitossa se vetskari laitetaan. Taas hyvä
esimerkki, kun aivo on väsynyt ja päivän data sen homman osalta lopussa.
Nyt olisi kassii ja pussii, kesä vaan enää puuttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti