Kotona jumppaa ja kuntoilua.

Kaiken laista rimpuiluvälinettä on tässäkin taloudessa nähty vuosien varrella. Kuitenkin loppujen lopuksi, jotkut ovat jääneet jäädäkseen, toiset on hiljaa heivattu maailmalle.

Muutamaa isompaa laitetta on kotiin ostettu. Hirmuinen alku innostus kestää sen kuukauden ja sitten se jää joko vaatetelineeksi tai nurkkaan pölyyntymään mielenpahoittajaksi. Jos olisikin tilaa, minne niitä laitteita sijoittaa, löytyisi täältäkin vielä muuta kunnonkohottaja laitetta. Nyt tyydyn noihin pieniin härveleihin, jotka saa paremmin piilotettua, mutta ovat helposti esiin otettavissa.

Isoin on stepperi. Yhden fyssarin mulle parjaama laite. Oli sitä mieltä, että turha häkkyrä. Kengät jalkaan ja ulos, tuulettuu pääkin. -No pitäähän se paikkaansa, mutta kun se ei vaan ole aina mahdollista. Nyt nui liukkaat on onneksi ehkä ohi ja täällä ainakin kadutkin jo putsattu aika isolta osalta. Sateessa ja tuulessa tuiverruksessa mua ei saa tonne käppäilemään. Eikä mun pää ymmärrä moisessa ilmanalassa tuulettua, vaan V.. itutus vaan nostaa päätään. Stepperi on kyllä paikkansa ansainnut täällä talossa. Samalla voi katsoa telkkua, tai taivaltaa sen päällä muuten vaan. Tasapainoa joutuu myös vähän käyttämään, riippuen missä kohtaa askeltaa. Monet vuodet kotona tuo on kököttänyt. En luovu siittä.

Vanha hyvä ystävä stepperi

Kahvakuula 4kg. Itsellä hartiat aukeaa mukavasti, eikä tuo paina liikaa. Mukana tuli myös cd, jossa liikkeet näytetään. En koko kirjoa käy läpi, vaan jotkin itselle hyväsi havaitsemani liikkeet ovat käytössä. Sitten kun oppi vielä panostamaan enemmän yksittäiseen liikkeeseen, ei niinkään kuinka monta toistoa tekee. Ja vielä se pääasia, eli muista hengittää. On se uskomatonta, miten se meinaa välillä unohtua.

Painot itsellä ovat pienet. 0,9kg, jotka sopii hyvin. Eli nämä ovat ainoat talossa olevat. Tiedän, että toisilla on hyvinkin montaa eri painoista painoa. Mulla nuo menee oikein hyvin. Toistoja mieluummin enemmän, jos painot ovat ”liian” pienet.

Sormia jumppaan tuolla iän ikuisella vehkeellä. Toki nyt kun olen taas alkanut enemmän kutomaan, huomaan että siinäkin sormet ovat petraantuneet.

Kahvakuula 4kg, painot 0,9kg

 Kuminauhat. Jos pitäisi valita vain yksi ”jumppa väline”, olisi ne ehdottomasti kuminauhat. On näitä lisääkin talossa, mutta otin tähän esimerkiksi nyt nuo. Harmaa on kevyempi, musta antaa kovemman vastuksen. Kaikkia liikkeitä ei ole pakko tehdä kerralla ja niitä voi myös tehdä istuallaan. Noissa kuminauhoissa ihastuttava puoli on se, että nuo eri liikkeet on painettu noihin nauhoihin. Ei tarvitse erikseen miettiä ja muistella, mitä niitä olikaan. Ohittaa voi liikkeet, jotka ei sinä päivänä itselle ole mielekkäitä. Ja nettihän on oiva lähde etsiä lisää eri vaihtoehtoja. Tuossa on vaan ne perusliikkeet. 

Kuminauhat

Sitten on pakko hehkuttaa tuota pilates rengasta. Olin kahden vaiheilla, että ostanko. Kotona kun paketista avasin, oli ensimmäinen ajatus – Hiivatti, mikä lasten lelu. Ei mitään kunnon vastusta. Mutta, mutta, mutta, nyt joudun pyörtämään puheeni. Siinä joutuu käyttämään kehon hallintaa, sekä itsestäni ainakin huomasin, että en tee liikkeitä kaikkia oikein, eikä meillä kotonakaan mitään kokovartalopeiliä ole, mistä voisi kurkkia. Kävin pari päivää sitten hakemassa olohuoneeseen tuollainen kapean peilin, mikä auttaa kyllä muissakin jumppavälineissä. Eli nyt kun katson peilistä, huomasin heti, kuinka alas kädet jäävät ”roikkumaan” vaikka kuvittelin niiden olevan oikeissa asemissa. Kun liikkeen tekee oikein, se myös tuntuu enemmän. Vaikka tuossa ohjeessa ei ole montaa liikettä ja kun katsoo, näyttää se aika pilipali hommalta, suosittelen kokeilemaan. Rengas antaa kuitenkin samalla tietynlaisen tuen ja vastuksen, vaik ei heti uskoisi.

Pilates rengas

Peilistä on hyvä välillä kurkkia. Itsellä kädet jää aina liian alas roikkumaan.

Sitten mielestäni yksi tärkein jummppaamis muoto on päivään sisälletyt jumppaamiset. Aamulla kun herään, poljen selälläni noin 30 kertaa ilmaan. Uskokaa pois, olen sen nykyään melkein joka aamu muistanut tehdä. Päivällä, kun istun tuolilla, esim. keittiössä, teen tuolijumppaa. Nostelen jalkoja, sekä pakaroita. Samoin myös sohvalla. Kyykkyjä teen myös jossain vaiheessa päivää. Ei rasita yhdellä kertaa liikaa ja antaa tuntee, että jotain saa pienelläkin vaivannäöllä tehdyksi. Tällä akalla alkaa kaikki farmarit putoilemaan jalasta, kun tuo perse alkaa katoamaan jonnekin. Tai persettä kyllä riittää liiaksikin, mutta ne lihakset, mitkä sinne kuuluisi, on huvenneet.

Sitten vielä asiasta kukkakeppiin. Työkkäristä eilen soittivat, kun pyysin selvittämään, että saako sinne TE-palvelun sivulle jotenkin ilmoitettua, että voin tehdä vain osa-aikatöitä, vaikka se ruksi pitää siellä laittaa kohtaan- valmis tekemään kokoaikatöitä. (Olen siis osatyökyvyttömyyseläkkeellä) Eilen sain sitten vastauksen. Voin laittaa CV-esittelyyn erillisen maininnan, että otan vastaan vain osa-aikatöitä, eikä se vaikuta mun liiton päivärahaan, tai siis sen saantiin. Itselle kävi niin, että TE-palveluiden cv-tietojen kautta, eräs työantaja otti yhteyttä ja tarjosi töitä. Olin kuin lottovoiton saannut, kunnes selvisi, että työ on täysillä tunneilla. Ei niitä työnantajan soittoja varmaan ala solkenaan tulemaan, mutta oli tosi ikävä tilanne. Lopulta jouduin selittämään, että en pysty ottamaan sellaista työtä vastaan, koska en pysty enään olemaan töissä täysillä tunneilla. Tiedän, että se nyt ei varmaan ole yleinen riesa. Tuntuu vaan hassulta, miksei siellä ole TE-palveluiden puolelta mitään mahdollisuutta ilmoittaa vain osa-aikatyön mahdollisuudesta. Tai onhan nyt, kun sen siihen CV:hen erikseen tällää. Siitä ei siis saa sanktiota. Silti siellä on edelleenkin ruksittu kohta valmis kokoaikatyöhön, koska muuten ei saa liiton päivärahaa, eikä tulevaisuudessa työmarkkinatukea, jollei töitä löydy.

Ugh, olen puhunut.

Niin totta!