Matkaan käy, kellonsiirrosta huolimatta.

Tänään oli käynti Turuus  lääketutkimuksen tiimoilta. Juu, kellojen siirron jälkeen, toinen silmä sojotti itään, toinen länteen. Matkaa on kuitenkin sen verran(noin tunti ja vartti), että olin jopa herännyt, kun päästiin Neon pihaan. Se kuka väittää, että kellojen siirto ei vaikuta, ei ole nähnyt tätä tyyppiä ja vaikutusta mun aamuun.

Tämän päivän ohjelma, oli aika samanlainen, kuin edelliskerrat, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Tapasin uuden lääkärin, tuuraavat tarvittaessa toisiaan. Käytiin läpi menneitä viikkoja. Kaikkihan on mennyt oikein hyvin, lukuun ottamatta viime viikkoa, joskin ei siinäkään mitään maata mullistavaa tapahtunut. Joku tauti yritti sinnikkäästi tehdä tuloaan koko viikon alun ja olo oli jonnin verran voipunut.

Lauantaina olin jo mielestäni hyvässä kunnossa ja suuntasin yhden taidenäyttelyn avajaisiin, jonne menin menomatkan autolla. Takaisin päätin kävellä, kun matkakin on niin lyhyt. No lyhyt, mutta ei sitten kroppani tai paremminkin oikean koipeni mielestä sinä päivänä. Puolitoista kilometriä kotiin ja jalka päätti lopettaa yhteistyön siinä vaiheessa, kun kotitalo jo näkyi. Keppiä en tietenkään ollut mukaan ottanut ja sopivaa istumapaikkaakaan ei ollut. Pääsin kuitenkin kotiin, hiljaa päässäni sadatellessa, että milloin opin, että sen taitettavan kepin voi ottaa laukkuun mukaan. Ei tarvitsisi niin paljon niitä ärräpäitä päästellä, kun vähän varautuisi. Sunnuntai menikin sitten maatessa.

Mutta joo, muutenhan olen ollut oikein ”aktiivinen”, eli jaksanut tehdä kaikkea ulkoilusta kotitöihin, siinä sivussa vielä käsitöitäkin.

Olimme lääkärin kanssa samaa mieltä, että kaik on mennyt oikein hyvin. Sitten otettiin verenpainetta, painoa ja verikokeita. Pistin itse ”kuukauden piikin” (eli pistän vain kerran kk) ja jäätiin odottamaan tunti, ettei tule mitään sivuoireita.

Sitten tulikin se päivän kohokohta. Sain kassin, johon pakataan kaikki 2 kk lääkkeet, kun livenä ei tarvitse kahteen kuukauteen mennä Neoon. Kassista tuli kyllä heti mieleen joku pommimies, oli sen verran vaikuttavat merkinnät siinä kassin sivussa. Josko ne eivät varmaan niin näkyvällä kassilla, liikkuisi ihmisten joukossa.

Päivän paras oli kuitenkin se, kun laukkuun oli laitettu lääkkeet+ kaksi raskaustestiä. Ohjeistuksena oli, että kerran kk pitää raskaustesti tehdä..Hetken oli hämmentynyt hiljaisuus, kun sanoin, että mahtaa olla miehelle selitettävää autossa, mihin tarkoitukseen ne ovat. – Sanot vain miehelle, että nämä kuuluvat tähän tutkimukseen ja raskaustestin tekeminen on yksi osa sitä…Vastasin, että niin,niin, mutta kun mulle on tehty sterilisaatio yli 20 vuotta sitten.. Ai hitsi, ole hihitellyt kotimatkan raskaustestejä. En siis saanut raskaustestejä mukaani, mutta olen mielessäni naureskellut, että olisi lapset olleet ihmeissään, kun mummin kaapit on raskaustestejä pullollaan, kun tietävät kuitenkin sterilisaatiosta.

Kotimatkalla kun mies tutkaili kassia tuumasi, että mahtaakohan hänen ajokortti riittää tähän vaarallisen aineen kuljetukseen. On sen verran tymäkkää tavaraa autossa.

Nyt olisi taas virtaa täynnä, mutta aurinko on mennyt tuonne pilvien taakse piiloon, eikä se kamala tuulikaan ole vielä hellittänyt.

Ostin muutama päivä sitten pääsiäiseen askartelutarvikkeita. Kudon ja virkkaan mielelläni, mutta sellainen pikku näprääminen ei ole enää mielekästä. Täytyy koittaa etsiä netin syövereistä jotain ronskimmalla kädellä tehtyjä pääsiäisaskarteluja.

Viime vuonna yllätin lapsenlapset maalaamalla naamani. Siinä olivat kyllä lapset, niin kuin mieheni hieman hämillään. Eli ehkä tänä vuonna jotain muuta.

Hahhaa, älkää pelästykö, en normisti kulje näin "laittautuneena"