Aina ei oo hyvä päivä.

Loppuviikosta oli taas sellaiset väsy, väsy päivät. Jos sen kaiken, mitä suunnittelen ajatustasolla päivän aikana tekeväni toteutuisi, olisi meno täällä hurjaa. Totuushan on vaan se, että kauheasti suunnittelee ja ajattelee,….toteutus ensi viikolla. Välillä toitotan itselleni, että ei saa jäädä tuleen makaamaan,…heh, jään silti. Tai sitten otti niin koville, kun vanhenin taas yhden vuoden, että muija on ihan katki pelkästä ajatuksesta.

Synttäri kukat piristää silti aina.

Sitten on ne pakolliset menot, kun on sovittu, eikä niistä voi luistaa. Olin lauantaina Pieni ele lipasvahtina. Jep, aamulla oli jo pirun paha ja väsy olo. Siinä kun neljän tunnin vuoroani istuin, väistyi se paha olokin. Tai sitten auttoi se, että ihmisiä oli paljon liikkeellä, hyväntuulisia, ja se sitten tarttui itseenkin ja vei ajatukset muualle.

Kyllä tuo kattimatti saa myös hyvälle mielelle. Yhtä pöhkö ilman mäsää :)

Sunnuntaina oli mäsäkerho. Luennoitsija puhui kuntoutuksesta, tai kuntouttamisesta, mikä kai parhaiten kuvaa tilannetta. Asia ja keskustelu oli tosi hyvä. Saan aina kuitenkin, jotenkin, jonkin katastrofin aikaiseksi, niin tälläkin kertaa. Kun olisi pitänyt laittaa tarjottavia esille, juoksentelin puoli tuntia, kuin päätön kana etsimässä yhtä oven eteen tulevaa luiskaa, mitä nyt en etsinnöistä huolimatta löytänyt. Mutta jotta elämä ei ainakaan tulisi helpommaksi, lopuksi kadotin vielä yhden tärkeän avaimen, minkä puuttumisen vasta kotona huomasin. Siinä sitten vietin yhden huonosti nukutun yön, vaikka tiesin avaimen löytyvän (ja löytyihän se), mutta kun ei pystynyt nukkumaan, niin ei pystynyt. Ehkä kaikesta tästä ylimääräisestä äksönistä johtuen, päätti jalat silloin illalla aloittaa mukavan iltasäryn, jota sitten siinä sivussa riitti mukavasti aamuyön tunneille. Päätti sitten lopuksi muistuttaa olemassaolostaan vielä suonen vedoin. Olipa taas vähemmän nautittava kokemus. Sitten aamulla miettii, että miksen ottanut sitä särkylääkettä ja hakenut sitä mangnesiumia..Niinpä, älä muuta sano. Sama tyhmä pää kesät ja talvet.

Tänään olen sitten kuin nukkuneen rukous ja se pyhästi itselleni lupaamani alkuviikon siivous odottaa nyt vaan enää sitä siivoojaa. Se, mikä tästä kaikesta on pelkkää mäsää, ja mikä omaa pöllöyttä? Tiedä häntä, mutta sydämen tykytyksiä kyllä itselleni osaan hankkia omiksi tarpeiksi.

Laskeskelin juuri, että puolitoista viikkoa pääsiäiseen, mitä nopeammin ryhdyn moppaamaan, sen mukavampi on pääsiäistä viettää.

Ei vaan, kyllä täällä torpassa yleensä pyritään useamman kerran viikossa imuroimaan, mopataan tarvittaessa ja laitellaan paikkoja kuntoon. Tämän alkuviikon vakaa päätös, oli tyhjennellä taas kaappeja ylimääräisistä tavaroista ja pohjustaa siivousta pääsiäiseen. Nyt voin ainakin heti luopua ajatuksesta suursiivous. Jos yrittäisin edetä huone kerrallaan voimien mukaan, niin ehkä jotain näkyvää jälkeä syntyy ennen pääsiäistä.

Ihanaa viikkoa kaikille