Lämmönsäätelykyky

Tai se, että se ei toimi.

Lauantaina täällä oli hieno ilma, mutta raaka tuuli.

Aurinko kuitenkin houkutteli ulos täältä seinien sisältä. Lähtiessä mietin, että onkohan mulla liikaa vaatteita päällä.

Ei ollut. Koska kamera oli myös matkassa mukana, oli käsissä pelkät kämmekkäät. Kyllä sen itsekin huomasin, että sormet jäätyy, mutta lämpiäähän ne sitten kotona.

Kävin kuvaamassa lintuja ensin Aurlahden rannalla ja Porlassa. Sitten vielä huristeltiin katsomaan, josko täällä ne sinivuokot heräilisi talviunilta. Kyllähän niitäkin löytyi, tuuli vaan alkoi yltymään, ja sormet jäätymään niin, ettei viitsinyt kauempaa pihalla riekkua.

Aurlahti

Sorsat ja nokikana

Naurulokki keskittyi itsensä peilaamiseen.

Sinivuokkoja

Siitä lämmönsäätelystä.

En ole enää montaa kertaa vuodessa käynyt saunassa. Siitä yksinkertaisesta syystä, että saunan jälkeen tuleva huono olo ja voimattomuus on aika massiivista. Ennen dg:n saamista tiedostin tämän ongelman jo hyvin. Saunan jälkeen jalat löivät niin veteläksi, että piti istuskella voimia keräämässä. Myös huono olo otti yliotteen monesti, joten aloin pikku hiljaa karttamaan saunassa käymistä. Töissä olessani huonosti ilmastoidussa tilassa työnteko oli yhtä tuskaa hellepäivillä. Oli kamalan vaikea selittää, kuinka kaikki voimat vaan häviävät jonnekin, eikä vaan pysty tekemään normaali tahdissa töitä. Toki kyllä ne helteet vaikuttavat perus terveeseen ihmiseenkin. Siksi itsellä tuli välillä sellainen tunne, että mitä siinä miukuut huonosta olosta, sama ongelma se kaikilla on.

Sama se ei kuitenkaan ole. Itsellä kuuma ilma vaikuttaa siten, että kun ymmärrän, että on liian kuuma, on peli selkeästi jo menetetty. Jalat eivät ole enää mukana ja sänky kutsuu.Voimat on tipo tiessään. Eli kroppa ei osaa kertoa ajoissa, että nyt tarvitaan viilennystä.

Lauantaina ensimmäisen kerran osasin yhdistää asian toisin päin. Vaikka itsellä oli olevinaan lämpimästi yläosassa vaatetta, ei mulla ollut jaloissa kun collarit. Tietysti olivat kengät ja villasukat. Siellä ulkona en vaan taas huomannut, vaikka oli raaka tuuli, kuinka kylmät jalat sitten olivat, ennen kuin päästiin kotiin. Eli mun aivoihin asti ei tule sitä tietoa, että täällä jäädyttäisiin nytten.

Huomasin, että jalat ovat jäässä ja kulkeminen samanlaista kun muutenkin palelevalla ihmisellä. Kotiin kun päästiin, ajattelin että kohta ne kintut lämpiää. Lämpenihän ne, niin kuin sormetkin, mutta samalla se laukasi hervottoman jalkasäryn, jonka kanssa tuskailin sitten illan. Mietinkin, että kun noita jalkasärkyjä on ollut useamminkin, kuinka monesti ne ovat johtuneet kylmistä kintuista. Sukkahousuja ja muita vastaavia, kun en ole osannut koskaan käyttää.

Jollei nuo ilmat lämpene, pitää testi mielessä kokeilla collarit ja siihen jotkut toiset pöksyt päälle. Nuita jalkasärkyjä, kun ei viitsisi turhaan kärvistellä. Ja jos johtuu vaan omasta paukapäisyydestä, olisi siihen helppo ratkaisu. Muutenkin, kun yhtäkkiä päivän kävelymatka on kuin taikaiskusta joinakin päivinä merkittävästi lyhentynyt. Aloin vasta miettimään, että onko kintut ollut jo niin jäässä, että en vaan ole huomannut syy/yhteyttä. Hah, hah, siinäpä taas pohdittavaa.

Tämä on tällaista kokoaikasta opiskeltavaa omasta kropasta. Se mikä sopii yhdelle Mäsälle, ei sitten sovi toiselle Mäsälle. Sitten kun kroppa ei osaa antaa kaikkia tarpeellisia signaaleja, ei aina osaa edes haarukoida, mistä se oikeasti johtuu.

Vastapainoisesti sunnuntaille, otin itselleni yhdeksän tunnin lipasvahtivuoron kunnallisvaalipäivään. Vuoron piti olla ensin 11 tuntia, mutta sitten sain sen vaihdettua yhdeksään tuntiin.

Fiilis oli hyvä, iloisia, mukavia ihmisiä liikkeellä. Aamulla yhdeksältä aloitin heti sukan kutomisen. Ja sukkaparin sainkin kudottua kello 16:een toista mennessä, vaikka siinä tein välillä tuolilla jumppa liikkeitä. Söin ja kävin jaloittelemassa, kun ei ihmisiä näkynyt. Loppuaika meni kirjallisuuden merkeissä, eli Miika Nousiaisen Juurihoitoa.  Vaan yhdeksän tunnin istuminen, oli kyllä loppuajasta yhtä tuskaa. Kiitin luojaani, että en ollut sitä 11:ta tuntia, koska mut olisi saannut varmaan kantaa autoon.

Eli tästä voisi taas sanoa: En kestä kuumaa, en kestä kylmää, en pysty kävelemään liian pitkiä matkoja, tarvitsen välillä penkin jalkojen lepuutukseen, en voi istua liian kauan, en ymmärrä milloin on kylmä, en ymmärrä milloin on liian kuuma. Tätä listaahan voisi taas, jatkaa ja jatkaa. Mutta tässä on taas tämän Mäsän hulluus, jota on vaikea selittää. Monesti varmasti muut pyörittelee päätään mielessään, kun välillä ei tunnu mikään olotila kelpaavan.

Sunnuntain lipasvahtivuoron aikaansaannokset. Pari sukkia, sekä juurihoidon alkua.